Herätessäni mitä oudompaan uneen uneen jossa luulin olevani jo hereillä mut en ollutkaan.Näin muuten unta siitä et olin apteekissa ja näin siellä entisen pomoni kun sain lääkkeet ostettua huomasin katsoessani et eihän kassissa ollutkaan sitä mitä ostin katsoin kukkaroon ja sielläkin oli järjettömän paljon rahaa 2000e seteli kaksi kertaa ne oli väriltään liiloja.kummillasti tajusin siinävaihees et tämä on unta ja nousin muka sängystäni mut en viellä ollutkaan herännyt olin vielläkin unessa kunnes sitten oikeasti heräsin .oloni oli väsynyt ja painavan raskas.laahustin keittiöön jossa jimi oli en saanut es sille sanottua houmenta .Touhusin omiani ja tein sämpylän itselleni ja annoin siitä pojallenikin jäimme katsomaan salamaseepraa yhdessä joka oli pitänyt jo katsoa eilen.Olin silti koko aika väsyneen oloinen lopulta kun elokuva loppu vanhin poikani meni tietokoneelle paljon me ei enää puhuttu mut hän pelasi netissä ja mä yritin auttaa kun vähäksi aikaa itsekkin innostuin.mutta hän oli sitä mieltä et muo ei tarvita.Kävin pikalenkillä koirankanssa koska olin nuutuneen väsyny.tultuani sisälle kävin suihkussa ja rapsuttelin koiraani hetken .sitten käperryin sohvan kulmaan kuin pieni lapsi .vedin huopaviltin vain päälleni ja tunsin et on pakko nukkua.Jos minulla ei olisi perhettä pystyisin kevyesti nukkumaan kokopäivän .Joskus nuoruudessani tein niin kävin vain töissä ja nukuin muut ajat tekemättä mitään.Olihan niitäkin päiviä kun oli virtaa ja sain aikaiseksi vaikka mitä.Jotenkin se on vaan mun tapa kerätä voimia ladata akkuja joskus se kestää yhden päivän joskus viikon mutta sen jälkeen mulla on virtaa tehdä vaikka mitä.Nyt mieheni on saapunut töistä ja minä hyvin levänneenä olen taas virtaa täynnä ja väsymys ei enää paina.Tietysti eilen meni viellä myöhään ennen ku menin nukkumaan ni kyllä silläkin on vaikutusta.Mieheni töistä tullessaan mainitsi et raisiossa on jotku markinat.mieheni sanoo myös et sieltä taitaa tulla perheleffa ja poikani kääntää sille kanavalle mieheni ottaa jäätölön pakkasesta ja istuu alas katsomaan kokoperheen leffaa ja poikani sanoo et haluu mamma luo mikäs siinä mieheni sanoo mut isis ei tykkää siitä et me viedään suo mammalle ku se laskee näitä päiviä kuinka paljon sä olet täällä. sit äiti saa siit kuulla.Minä olen hiljaa ja annan luvan mennä yökylään ja sovitaan et isille ei kerrota .sit miehenikin saa idiksen jos poikani lähtee mammalle ni me voitas lähtee elokuviin.Siis asiat on sitten lukkoon lyödyt. Mesaamme mennä elokuviin ja poikani mammalle.Tunsin silti huonoa omaa tuntoa siitä et en ollut koko päivänä pojan kanssa puhunut ja saatika tehnyt mitään kun olin niin väsynyt ja nukuin.No toivon poikani ymmärtävän onhan se jo 3luokalla .Rakastan häntä kyllä mut koskaan välimme eivät olleet kovinkaan lämpimät. Olihan hetkiä kun tunsin sitä lämpöä välillämme mutta niitä oli harvassa.Ei se johtunut siitä etei hän olis mulle rakas mut jotenkin olin vaan itse niin lukossa hänen kansaan.Ken ties se johtui siitä etei hän koskaan vauvana ollut helpolapsi ja kärsin itse raskauden jälkeisestä masennuksesta jota muut muka ei huomannu vaan pahensivat hössöttämällä ympärilläni ja jakelemalla neivoja ja haukkumalla miten huonosti kaikki teen vaikka yritin siinä masennuksen keskellä pysyä jotenkin tolpillani.Ehkä tämä kaikki oli erkaannuttanut minut pojastani pikkuhiljaa.

 

Joo tuli mieheni sit haettua töistä ja samalla matkalla haettua vanhin poika viettämään meidän kanssa viikonloppua.Ehtisin sit leipoone sämpylätkin mut vasta sitten kun oli melkein ilta. Hyvin ne näytti mies väelle maistuvan iltapalaksi tuoretta sänpylää ei voi sit kukaan vastustaa.minä häärin keittiössä leipomismyssy päässä ja tein kahta asiaa yhtäaikaa .sillävälin kun taikina nousi tein uuniin ekakertaa kokeellisen kokeilun mieheni idean pohjalta .Eli teimme kepapkiusauksen piti oikein miettiä ton sanan kirjoittamista taisiko se siltinkään mennä oikein.

 

Joo nyt rupee jo muu väki menemään iltapuulle ja mä yksikseni viellä naputan tätä konette kellon naputtaessa tasaista tahtia taustalla.Tule jo nukkumaan ääni kuului makuhuoneestamme .Menen töihin huomenna ja todella aikaseen aamuun joten olis kiva jos voisit lopettaa ton naputtelun koneella, kun se ei mistään hiljasimmasta päästä ole.Tulen ihan pian sanoin.hetken päästä poika huutaa äiti ja kävelee luokseni ja kysyy missä se täkki on? odota katsotaanpa mihin oon sen laittanut.No tuollahan se .Alan jo ihjalleen sammutella valoja ensin keittiöstä sitte olohuoneesta enää on wc valo ja tä näytön valo valaisee muo viellä hetken aikaan .Täytyykin ottaa nukahtamis lääkkeet et saan sit taas unenpäästä kiinni.Avomieheni oli vähän kireällä päällä tänään ymmärrän hyvin hän on ainut tällähetkellä kun käy töissä ja raataa pitkää päivää ja viikonloppukin menee töissä.Kyllä hän on niin ihana ja huolehtii meistä kaikista suurella sydämmellä vaikken pyytäisikään mitään.voikun voisin rutistaa ja halata mieheltäni raskaan työn taakan pois mutta useimmin olemme illalla kummatkin niin väsyneitä minä nukahtamislääkeen voimin ja hän työn uuvuttamana et siit on hellyys kaukana.Tietysti tämänkin pitäminen täällä vie aikaani hänen kansaan mutta kun johonkin on purettava päivän asiat ni miksei tänne.Niin muuten oon unohtanut varmaan kertoa et kärsin paniikki sairaudesta se todettiin tässä lähiaikoina siksi varmaan mulle tää nettiympäristö on turvallinen vaihtoehto sosiaaliselle elämälle.Joo mut hei asiaa olis vaikka kuinka mut kun aika ja unikin rupee jo tulemaan vastaan joten toivon nyt jonkun es jaksavan lukea mun juttuja täällä.Ymmärrän hyvin että lukihäiriöisen teksti on raskasta luettavaa kun virheitä siellä sun täällä.öitä nyt kaikille maailman ihmisille .

　

 

Olen löytänyt uuden tavan kanavoida ederkiaani täällä verkossa.

 

Kaikki alkoi siitä kun mietin miten koneella oloni voisin hyödyntää paremmin.Mietin samalla kysymystä voiko tällä hommalla tienata tai saada tuotteita ilmaiseksi? En tietänyt aloittaessa tätä pohtimista että oli monia mahdollisuuksia tienata pisteitä jolla saa joko tavaraa tai lahjakorteja .Ensin mäiseksi liityin mahdollisimman moneen paikkaan josta saa näytettä kotiin jonka jälkeen annan siitä rakentavaa palautetta.Tänään sit tuli ensimmäinen sähköposti asiasta ja pyydettiin liittymään kampanjaan. Menin hopottajien sivustolle ja liityin kampanjaan joka oli menossa. Nyt odottelen innolla lastemme kanssa testattavaa tuotetta lapsetkin hyppii pelkästä innosta et pääsevät kommentoimaan tuotetta heille se on hupia ja hauskaa tekemistä yhdessä ja niin myös minulle.Olen vähän epäileväinen viellä tän homman toimivuudesta et voiko tosiaan näinkin tienata lahjakorteja esim ruokakauppaan.Meille tämä nyt on vaan yhteinen harrastus ihan kiva jos siitä nyt jotain saisi ainakin hyvän mielen testatessa tuotetta.

Siitä on jo aikaa kun ekakertaa innostuin oikeen todenteolla kuvaamisesta.Muistan hyvi olimme silloin hommanneet ekan dikikameran joka oli olympus.Muistan viellä et että vanhin poikani oli silloin viellä pieni oli kaunis kesäpäivä ja mökillä taivassalossa oli hiljaista .siinä vähän aikaa portailla istuttuani muiden pilkoessa puita hokasin et voisin harjoitella nyt tämän kameran käyttöä.Siinä sit minun räpsiessäni kuvia minun eteeni aukeni aivan toisenlainen maailma sammaleenkin sain kuvattua niin läheltä et huomasin että siinähän kasvaa jokin kukan oloinen juttu .jäkäläkin näytti hassulta niin kuin koralliriutta kun suumasin jälkeen päin kuvaa sen ensin otettuani.Näin asioita joita en ennen ollut nähnyt ja se tekiminuun niin suuren vaikutuksen.Täytyy myöntää että kyllä mä jäkälää ja kaikea muutakin olen nähnyt mut en koskaan noin läheltä .Se avasi mun silmäni näkemään kameran avulla mitä ihmeellisempiä luonnon saloja ja muotoja uppouduin asiaan niin että en huomannutkaan ajan kuluvan niin nopsaan ja niin se päivä oli vierähtänyt akkukin veteli loppujaan mökilläkun ei ollut mahdollista ladata sitä.Näin se kuvaus vei minut mennessään.

　

　

Nyt sitä sit ollaan palattu asioilta jotka olivat raskaita mut siinä samalla tajusin kuinka tyhmästä ja turhamaisestakin asiasta ihminen viitsiikin valittaa .Mä en tajuu mistä mulle oli tullut päähän et meillä on niin tieukkaa ettei muka lasten elatusmaksuja pysty maksaa.Tosiasia se on et tulot on pudonnut kun olen ollut sairaslomilla ja lopulta päätin itse sanoa itseni irti.En velvoita enkä oleta et nykyisen avomieheni asia olis hoitaa mun lasteni elatus maksut joka on naurettavat 30e kuus kustakin lapsesta .Varmaankin yllätyit niin pienestä summasta. mut kun laskettiin sillon sossussa et vaikka kävin töissä niin nipin napin sain nuo maksut maksettua. oman asunnon lyhennys oli mun osalta 450e ja siin oli jo vesi ja sähkö siihen viellä sossu laski et mun yleiset menot johon kuuluu ruoka hykieenia olis 450e mitä siihen menis ja sen päälle auto ja sen kulut bensat ja vakuutukset jotta pystyin kuskaamaan poikiani niin ei siinä paljon hurraamista ollut.Saatika nyt kun olen sairaslomalla.poikien ollessa täällä hommaan niille vaateitakin ja pidän perustarpeista huolta ja pitäähän nyt lapsetkin välillä päästä hoploppiimkin tai matkustaa ja uimaan uimahalliin kaikea tätä yritin järjestää.Onneksi tajusin sen asian siinä sosiaali perhetyöntekiän penkillä istuessani et oon ihan hölmö et jos se maksu on hoitunut tähänkin mennessä multa hoitaa joten kuten ni miksi ei jatkossakin.Päädyin perumaan koko jutun jatketaan niinku ennenkin sanoin exsälleni.mutta oli tapaamisesta jotain hyötyäkin sain puhuttua siitäkin asiasta et miksi pojan mummi hoitaa poikaa sillon ku isi ei kykene tai pysty oli kysymykseni.Sanoin että toivon jatkossa isän soittavan mulle suoraa asiasta ja mä olisin ensisijainen hoitaja jos isille tulee menoa ja näin me sovittiin toimivamme jatkossa.Ajeltuani kotiakohti oloni oli helpottunut mutta raskas.Tunsin huonoa oloa siitä et lapset asuivat isällään eikä äitillään niinkuin yleensä tehdään.Ehkä eron aikoihin olin niin voimaton etten kertakaikkisesti jaksanut ruveta taistelemaan pojista jotka isät ehdottomasta halusivat itselleen hinnalla millä hyvänsä.Olen usein kaivannut poikiani minun elämääni elämään minun arkeani päivästä toiseen minun kanssani.viikonloppuna kun ne ovat mulla niin se antaa mulle pientä lohtua mut en pysty paljoon vaikuttamaan viikonlopun aikana poikien elämään ja se harmittaa.Omatunto soimaa et olen huono äiti kun en ole kokoajan läsnä heidän kasvussaan.Toivon joskus että pojat ymmärtää valintani että olen osa-aikainen äiti.Uusioperhe elämä ei ole helpoa henkisesti sille joka ei ole kokoaika läsnä.minun poikani elää isiensä uusien perheiden kanssa arkea .minä olen vaan viikonloppu äiti joka antaa kaikensa et pojat tuntis rakkautta.Kello taas käy ja olen jumissa tässä koneella kirjoittaen omaa päiväkirjaani kohta taas pitää mennä hakee rakas mieheni töistä .Käytän ensin vaan koiran ulkona lenkillä koska on hänelläkin tarpeensa jotka on huolehdittava ihan niin kuin lapsillakin.mulle ja avopuolisolleni se on kyllä hyvä korvike ollut kun lapset on isillään.Se on meidän vauva.

Ilma on kirkas ja raikas mutta ei aurinkoinen.Oloni tuntuu nuhjuiselta.Käytän koiran ensin ulkona ja sit nautin ihanasta suihkusta.pidän lämpimästä suihkusta joka lämmittää koko mun viileää ihoani.On ihanaa saada poikani taas viikon lopuksi tää huoneisto on ollut niin tyhjän olonen ilman lapsia.Ensin tietty haetaan mieheni töistä 14.00 ja sit poikani Maskusta tarkemmin Lemusta toinen pojistani asuu isänsä kanssa nousiaisissa mutta ei päässyt nyt tulemaan viikonlopuksi samaan aikaan ku vanhin poikani .Lähtevät kuulemma taivassaloon mökille ja se poika jos joku tykkää mökkeilystä.On nytkin hiiren hiljaista kellon tikitys kantautuu vain korviini ihan niin kuin joskus mummolassa.Joskus silmät sulkiessani tunnen et kello saa mut tuntemaan mummin tuoksun ja sen sohvan missä makoilin joskus vilti korvissa tai senkun istuin pienenä tyttönä kiikkustuolissa hänen sylissään miten elävinä tunteina ne tuleekin mieleeni.Tässä kirjoittaessa rupesi muistumaan mieleen mummin pulla ja lasikylmää maitoa ja niin ihanat veneily ja teltailu kesät saimaalla ja iso mummin lierihattu.Voi miten nousee tunne ja halu leipoa jotain leipää kenties ehkä sittenkin sämpylöitä.Äitini leipoi aina jotain ja varsinkin leipää.Minusta tuntuu että se on monen sukupolven takaa opittu ja peritty taito. minäkin olen saanut sen taidon perintönä.

 

 

 

perjantaina 27. elokuuta 2010