Siis aloitetaampa alusta.Heräsin aamulla kännykkäni herättäessä jonka mieheni oli laittanut soimaan minua varten että muistaisin lähteä liikkeelle.Vetkuttelin hetken sängyssä vaikka en ollut edes enää kovin väsynyt. Oli hiljaista minä ja koira vaan kotona sekin makasi eteisessä ja ei lotkauttanut korvaansakkaan mun herättyä ylös .Avasin konee ja aloin laittamaan vaatetta päälle sisällä oli hieman viileää.Kävelin keitiöön ja laitoin hiutaleet lautaselle ja kaadoin kylmää maitoa päälle  ja hieman sokeria.  vein lautasen mukanani koneen luo ja kävin katsomassa söhköpostit samalla, kun söin aamupalaani. Mieheni pirautti minulle uudestaan ja varmisti minun heränneen vaikka ei hänen olisi tarvinnutkaan hän vain teki sen tavan vuoksi. Tosiaan minulla oli käynti taas psykolokilla kävin siellä säännöllisesti kerran viikossa.Käynnillä sain puhua kaikesta ja purkaa tunteitani se helpottaa ja auttaa.Joillekkin on suuri kynnys mennä psykolokille ja myös monet pitää sitä häpeänä vaik monet meistä tarvitsisivat joskus niitäkin palveluita niin he eivät kehtaa hakea apua.jokainen jossain elämänsä vaiheessa sairastaa jotain mielenterveyssairautta kuten masennusta tressiä......ja niin edelleen se on tavallinen sairaus kuten flunsakin se menee ja tulee mut hoitamattomana se voi pahentua. Mielenterveyssairaudesta voi parantua jos vaan itsellä riittää vaan voimia sen hoitoon lähi ympäristökin voi auttaa paranemisessa jos he ensin ymmärtävät mikä suo vaivaa.Olen kokenut itse kovan elämänkoulun ja se alkoi jo lapsena olin koulukiusattu ja siihen päälle viellä lukivaikeudet ja tarkaavaisuus häiriöt ja sekava tilanne kotona.Itse näin jo nuorena perheväkivaltaa ku isä hakkas äitiä ja suurta osaa näytteli kuningas alkoholi.Kenellekään ei saanut puhua etenkään psykolokille perheasioita. Minua se ei estänyt vaan tajusin et jollekkin on kerrottava siitäpä vanhempani suuttuivat vaikka asia oli niin että he varmaan kärsivät mielenterveys onkelmista mutta eivät kehdanneet hakea apua ongelmaan vaan tukahduttivat se asian viinalla peläten et jos joku saa tietää lapset viedään pois.Itse en usko et meit olis viety pois vaan uskon että meitä olisi autettu ja mun vanhemmat olisi parantuneet hoidon avulla ja minä ja veljeni olisimme pystyneet elämään hyvän lapsuuden kun vanhemmat voi hyvin voi lapsetkin hyvin jos aikuinen oireilee se purkaa sen huutamalla lapselle pienestäkin asiasta.Itse en halua et jätän hoitamatta itseni hoidan itseäni hyvin ja silloin minäkin voin paremmin ja lapset voivat myös hyvin ja mulla on terveempänä ihmisenä paremmin aikaa heille ja heidän kuunteluun.En halua toistaa omien vanhempieni virheitä vaan ottaa niistä opiksi.Sillä tavalla voin vain kasvaa paremmaksi aikuioseksi.Uskon silti että olosuhteet ottaen huomioon ja tilanteen vanhemmat tekivät parhaansa  vaikka kärsivätkin itse mielen sairauksista ja alkoholin suurkulutuksesta he hoitivat katon pääni päälle ja vaatteet päälle ja sain syödäkseni  siis yrittivät parhaansa.Minä silti pienenä ihmisenä koin asiat aika pahaksi viikonloppuisi kun vanhemmat joivat ja tappelivat rajusti .Viikolla me olimme kuin mikä tahansa perhe paitsi että tupakointi sisällä sai aikaan sen että muo kiusattiin koulussa kun vaatteet haisivat pahalle vaikka ne oli pesty .Siis ne hais tupakille.No ei sen enempää mun lapsuudesta.Minä olen nyt itse äiti ja pyrin huolehtimaan lapsistani niin hyvin kuin osaan vaikka myönnän että se ei ole aina helppoa kun ei ole olenmassakaan täydellistä äidin mallia.Hain vanhimman poikani viikonlopuksi meille lupasin pelata ja paistaa lättyjä hänen kanssaan  mutta tässä mä vaan naputan tätä konetta.hei nyt on parempi et jatketaan huomenna mun elämäni tarinan kertomista et perheeni ei saa kärsiä tästä mun koneella olostani vaikka tää olis kuinka terapeuttista mut kohtuu kaikessa.